Depo lakkautettu 94 vuotiaana

Siitä ilmoitettiin 30.11.1994 päivätyllä kirjeellä, jonka oli allekirjoittanut firman viimeisin toimitusjohtaja. Olipa monelle melkoinen yllätys.

Depo sai alkunsa vuonna 1900. Samana vuonna oli kuollut rva Inez Olander. Hänen jäämistöönsä kuului hammastarvikevarasto, jota hän oli hoitanut miehensä kuoleman jälkeen. Varasto ei ollut merkittävän suuruinen, olihan Suomessa tuolloin vain noin 20 hammaslääkäriä, eikä ainoatakaan hammaslaboratoriota.

Tavarantoimittajaa tarvittiin kipeästi. Niinpä seitsemän aktiivisinta hammaslääkäriä osti yhdessä leskirouvan kuolinpesältä tarvikevaraston ja perusti liikkeen, jolle annettiin nimeksi Dentaldepot. Perustajien joukossa oli sittemmin professoriksi edennyt ja maamme hammaslääketieteen isäksi mainittu Matti Äyräpää.

Liike aloitti toimintansa Wreden kauppakujalla Helsingissä. Kuja eli pasaasi oli Espan ja Aleksin välillä. Sieltä liike muutti Korkeavuorenkadulle. Ensimmäiset kymmenen vuotta oli toimitusjohtajana hammaslääkäri Axel Aspelund. Vuonna 1911 nousi toimitusjohtajaksi hammaslääkäri Axel Salingre. Hän seurasi valppaasti alan jo silloin nopeata kehitystä ja lisäsi liikkeen tuotevalikoimaa. Vuonna 1922 liike muutti Eteläranta 2:een (kuvassa), jonka talon Axel Salingre oli ostanut yhdessä erään liikemiehen kanssa.

Hammaslääkärikunta kasvoi jatkuvasti ja tarvittiin jo teknisiä töitä varten omat tekijänsä. Saksassa koulutetut ensimmäiset "dentistit" olivat aloittaneet toimintansa omissa "ateljeissaan". Axel Salingre perusti pian Etelärantaan muuton jälkeen oman laboratorion, jossa tehtiin töitä koko kaupungin tarpeisiin ja myös maaseudulle. Laboratorio oli 20-luvun lopulla jo melko suuri, työllistäen runsaat toistakymmentä henkilöä.

Depo saavutti vähitellen täydellisen monopoliaseman ja hoiti mallikkaasti asiakkaittensa tarpeet. Se sai itselleen kaikki haluamansa edustukset ja oli tunnettu ja tunnustettu tukkuri ulkomaisissa tuottajapiireissä. Alan uutuudet saatiin tänne nopeasti. Näin syntyi tarve perehdyttää molemmat ammattikunnat uusien menetelmien käyttöön. Järjestettiin luentoja sekä kursseja ja tästä kehittyi vähitellen yhä mittavampi alojemme täydennyskoulutustoiminta. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin aloittivat ammattikunnat omat vastaavat ja tehokkaammat täydennykoulutuksensa.

Toisen maailmansodan ja omien sotiemme ajan olivat kansainväliset yhteydet miltei olemattomat dentalalalla. Kaikesta oli puutetta mutta monet asiat hoidettiin kuitenkin oikein hyvin. Depo aloitti uustuotantonsa, josta merkittävimpiä oli oman amalgamin ja hammaslääkärin potilastuolin ja siihen liittyvien laitteiden valmistus. Aluksi kokoonpano tapahtui Etelärannassa, mutta myöhemmin toiminta keskitettiin uusiin tiloihin Munkkisaareen. Aikaisempi Rident Unit uudenaikaistettiin ja tunnetaan Fident nimisenä.

Depo loi koko maata käsittävän myynti- ja huoltoverkoston, joka käsitti noin 20 toimipistettä. Henkilökunnan määrä ylitti 60-luvulla sata henkilöä. Asiakas saattoi täysin luottaa henkilökunnan asiantuntemukseen ja tuotteisiin, sillä liikkeessä myytiin vain laadukkaita ja tunnettuja tuotteita.

Liikkeen menestymisen loi lujatahtoinen toimen mies Axel Salingre. Hän oli vähitellen ostanut itselleen pääosakkuuden ja saattoi siten toimia parhaaksi harkitsemallaan tavalla. Oman ammattialansa hallitsevana ja pientä praktiikkaakin harrastavana hän vainusi ne tuotteet, joilla saattoi olla merkitystä alan kehittymiselle ja tuotti niitä.

Depon "yksinvaltius" kesti noin seitsemänkymmentä vuotta. Joitakin kilpailijoita oli ollut 30-luvulta lähtien, mutta vasta 70-luvulla alkoi asiakaskunta jakautua useamman liikkeen asiakkaiksi. Axel Salingren kuoltua 1960 nousi toimitusjohtajaksi hänen tyttärensä Ulrika Rotkirch. Hän oli perinyt isältään luontevan suhtautumisen asiakkaisiin ja tuli hyvin toimeen alaistensa kanssa. Niiden 19 vuoden aikana, joina hän johti liikettä nautti Depo edelleen sitä arvonantoa, jota hänen edeltäjänsä olivat firmalle saavuttaneet. Depo oli alojemme merkittävin tavarantoimittaja aina 80-luvulle asti.

Merkittävän kurssitoiminnan ohella Depo toimi alojemme anteliaana sponsorina. Miltein kaikkiin järjestelyihin oli tapana anoa taloudellista tukea ja stipendirahastot kartuttivat kassojaan Depon myötävaikutuksella.

Odottamatta tapahtunut Depon myynti Instrumentariumille huhtikuussa 1979 muodostui käännekohdaksi liikkeen toiminnassa. Uusi omistaja ilmoitti että liike jatkaa entiseen tapaan edellisten omistajien viitoittamalla tiellä. Toisin kuitenkin tehtiin. Ajan hengen mukaan alettiin liikettä saneerata, väkeä oli liikaa ja varastokaan ei vaihtunut siinä tahdissa kuin konsernissa haluttiin. Tulosta piti syntyä ja sitä lähdettiin tekemään Espoon Vitikkaan. Etelärannan upeat tilat tarvittiin tärkeämpiin toimintoihin.

Samalla katkesivat päivittäiset käynni Depossa ja myös siteet henkilökuntaan, joista monet siirtyivät kilpaileviin liikkeisiin. Tilalle otetut henkilöt eivät ehtineet perehtyä erityisalojemme vaativiin töihin kun jo odotettiin saavutuksia markkinoilla ja otettiin entistä tehokkaampi kokelas kokeilemaan avujaan. Kun Depo lopetettiin oli "vanhasta kaartista" jäljellä vain hammaslääkäripuolen Raili Rantanen.

Leskirouva Inez Olanderin pientä tarvikevarastoa oli Dentaldepot'in aikana ja erityisesti Salingren suvun toimesta laajennettu mittavaksi dentalalan keskukseksi. Se oli kasvanut asiakaskuntansa lukumäärää vastaavasti, mutta oli ehkä helpompi tyydyttää kahdenkymmenen asiakkaan tarpeet kuin useiden tuhansien toiveet lähes sata vuotta myöhemmin.

Oy Dentaldepot Ab olisi ansainnut 100-vuotisjuhlat viiden vuoden päästä. Se olisi voinut jälleen lyötättää mitalin niinkuin 50-vuotispäivilleen. Siihen olisi sopinut myös sama teksti mutta suuremmin kirjaimin - Hammaslääketieteen hyväksi - ja historialliset vuosiluvut 1900-2000!

Kunnioituksella, milteinpä kaivaten

Lars Nordberg